Baganin jälkeen matka jatkuu kohti Nat-henkien vuorikeskusta Mt. Popaa. Paikkaa katsellessa herää kysymys siitä, miten rakennustarvikkeet on ennen helikopteriaikaa saatu ylös? Paikka on hieno, mutta jätämme ajanpuutteen vuoksi kiipeämättä lähes kahdeksansadan askeleen portaat.
Matka jatkuu hiljaisia pikkuteitä, ja jossain kohtaa pysähdymme tutustumaan palmuviinatehtaaseen, jossa tuotantoprosessit toimivat vielä perinteisillä tavoilla.
Muutaman tunnin ajelun jälkeen maisema muuttuu kumpuilevaksi ja edessämme siintävät tiikkimetsäiset osin parturoidut vuoret. Massiivisten hakkuiden vuoksi Burma on saanut kyseenalaista kunniaa maailman suurimpana luonnonvaraisen tiikin viejänä.
Tie muuttuu yhä kiharaisemmaksi ja matkalla tarvitaan myös huoltoautoa. Ammattitaitoinen huoltoryhmämme vaihtaa takapyörän muutamassa minuutissa ja illansuussa monen mutkan ja mahtavien vuorimaisemien jälkeen majoittaudumme Kalawin vuoristokylään 1320 metrin korkeuteen. Ilta viilenee näissä korkeuksissa huomattavasti, joten kuumalle suihkulle ja hotellin ilmalämpöpumppulle löytyy käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti